Suomen sensuurifiltteriä perusteltiin aikanaan milloin minkäkinlaisilla argumenteillä. Haluttiin suojella
lapsia, ja estää ns. normaalien ihmisten vahingollisen päätymisen lapsipornosivustoille. Voin kertoa, että
lapsiporno ei ole Internetissä mitenkään yleistä tavaraa, eikä siihen juuri ns. normaalissa webbiselailussa
joudu törmäämään. Olen henkilökohtaisesti vain kerran n. 15-vuotisen Internet-historiani aikana törmännyt
lapsipornoon, eikä se tosiaankaan ole mikään vaivihkaa selailijoita vaikkapa verkkopankissa vaaniva hirviö.
On hämmentävää huomata, että 90% väestöstä lopettaa kaiken loogisen ajattelun kuullessaan termin
'lapsiporno'. On murheellista katsoa, kuinka päältäpäin täysin fiksunoloiset ihmiset kuvainnollisesti
menevät seinille kun heille selittää Internetin sensuroinnin ongelmia. Vastauksena on hyvin usein 'Oletko
pedofiili'-mantran toistelua. Sensuurissa on kyse tietojen vapaan vastaanottamisen oikeuden
rajoittamisesta. Voisin kysyä edellä kuvatunlaisilta ihmisiltä 'Miksi kannatat kirjesalaisuutta, oletko
pedofiili?'.
Kuten toisaallakin sanottua, Internetin sensurointi on väärä ratkaisu oikeaan ongelmaan, lapsipornon
tuottamiseen. En ymmärrä, minkä takia poliisi ei pane rikkaa ristiin varsinaisten levityspalvelinten
sulkemiseksi, vaan ainoastaan pyrkii estämään suomalaisten pääsyn poliisin haitalliseksi täysin
subjektiivisesti määrittelemään materiaaliin. Taannoinhan kävi ilmi, että sama lapsipornopalvelin on
saanut toimia keskeytyksettä pohjoismaissa, vaikka se on ollut sensuurilistalla pitkään. Eikö
asiaanpalkatuilla valtion virkamiehillä tosiaankaan ole resursseja pyytää tällaisen palvelimen sulkemista
ulkomailta? Toimissa on aivan erilainen ripeysaste, mikäli kyseessä on vaikkapa sensuroinnista kiusallisia
tietoja julkaiseva www-sivusto.
Tätä naurettavaa järjestelmää katsottaessa herää väkisinkin kysymys, mitä tarkoitusta varten systeemi on oikeasti
kasattu. Poliitikkojen ja virkamiesten väite tuntuu olevan mm. lastensuojelu, kuten aiemmin todettiin.
Miten sensuurifiltteri oikeasti estää kovan luokan pedofiileja pääsemästä käsiksi lapsipornoaineistoon
ja jakamasta sitä edelleen? Vastaus on "ei mitenkään". Tällaiset pedofiilit oppivat ennen pitkää
(todennäköisesti ovat oppineet jo) käyttämään
vahvoja salausalgoritmeja liikutellakseen aineistoa omalta kannaltaan turvallisesti Internetissä. Lisäksi
tällaiset lapsipornoringit ovat todennäköisesti hyvin tiiviitä ja äärimmäisen vainoharhaisia, joka
käytännössä jättää poliisin soluttautumistoiminnan yhdeksi harvoista järkevistä lapsipornonvastaisista
toimenpiteistä.
Vaikuttaakin oikeasti siltä, että sensuurijärjestelmä on saatettu toiminnalliseksi, koska
joku taho haluaa lisätä omaa valtaansa. KRP istuu suuren portin vartijana, enkä ole ollenkaan varma,
pystyykö se toimimaan täysin eturistiriidattomasti, etenkin kun muistetaan täysin laiton suomalaisen
domainin sensurointi, joka jatkuu edelleen tätä kirjoitettaessa. Järjestelmän puutteellisuudesta ja sen
toimijoiden epäpätevyydestä kertovat myös äskettäin vuodettu sensuurilista (miten helppoa nyt onkaan
ihan satunnaisen surffaajan mennä tarkistelemaan, millaista materiaalia sivuilla onkaan), standardoimisjärjestön
sensuuri sekä listalla ollut väärinkirjoitettu domaini (, josta tälläkin hetkellä tätä tekstiä luet).
Sensuurifiltterillä voisi tulevaisuudessa
kätevästi hiljentää kilpailevien puolueiden ääniä, estää mediatiedostojen vaihtoa (RIAA ja MPAA kiittävät)
ja rampauttaa vaikkapa nettipokerin pelaaminen Suomen rajojen ulkopuolella. Onkin esitetty spekulaatioita,
että juuri tekijänoikeusjärjestöt ovat onnistuneet lobbaamaan filtteritoiminnassa ns. pään auki. Asiaan on
toki vaikuttanut lakiasäätävän eliitin loputon tyhmyys ja pakonomainen pyrkimys poliittisten irtopisteiden kalasteluun.
Itsestäni tuntuu, että sensurointi tehnyt lapsipornosta kuuman aiheen. Siinä missä ennen termin ääneen lausuminen
jossain määrin hävetti, nykyään aihetta, vaikka paha onkin, pystyy käsittelemään ilman suurempaa kiihkoa.
Jotain kertonee sekin suuri ihmismäärä, joka taannoin kerääntyi mielenosoitukseen vastustamaan sensurointia.
Tänään filtterissä on lapsiporno, mutta kuka tietää, onko siellä huomenna mp3-tiedostot, ylihuomenna
nettipokerisaitit ja viikon päästä väärät poliittiset mielipiteet. Tällaistahan ei pitäisi tapahtua, eihän?
16.01.2009
Janne Paalijärvi